Tuottavuusreseptejä

Julkaistu Julkaistu: Blogi

Ben Zyskowiczin mielestä vartin lisäys työaikaan toisi säästöjä. Samaa puhetta on kuulunut muualtakin ja tunnustan, että ymmärrykseni ei riitä näkemään työajan lisäyksen ja säästöjen yhteyttä. Nähtävästi siis säästö tässä yhteydessä olisi myös tuottavuuden lisäystä. Maksetun palkan vastineeksi oletettaisiin saatavan laadukkaampi työpanos – laadullisesti paremmastahan on oltava kyse, ainakaan tietotyössä määrä ei ole sama kuin laatu.

Tietotyöbloggaajista Aku Varamäki ja Marko Suomi ovat molemmat kirjoittaneet työpäivän rytmityksestä. Tämä on tuottavuuden kannalta tärkeä asia ja etenkin niin toteutettuna, että ihminen voi huomioida oman rytminsä ja vireystilan vaihtelut. Kaikki eivät ole parhaimmillaan aamulla kello seitsemän.

Omista ympyröistä tulee mieleen vielä tämmöinen pikkujuttu kuin työvälineosaaminen. Otetaanpa esimerkiksi Excel, koska se on päivittäisistä työkaluista monelle haastavimmasta päästä – toki kyseessä voi olla jokin muukin työkalu. Törmään jatkuvasti siihen, että Exceliä (tai mitä tahansa taulukkolaskentaohjelmaa) pääsiallisena työvälineenään käyttävistä ihmisistä läheskään kaikki eivät tunne kaavaviittauksia (suora vs. suhteellinen), niiden toimintaa ja merkitystä käytännössä puhumattakaan siitä, että osaisivat hyödyntää niitä omissa laskelmissaan. Paljonkohan tuottavuus kasvaisi jo sellaisella pienellä teolla kuin että jokainen Exceliä jatkuvasti käyttävä ihminen sisäistäisi kaavojen fiksun käyttötavan? Tuottavuus kasvaisi taatusti enemmän kuin jos samoja ihmisiä istutettaisiin työpaikalla vartti pidempään Exceleitään ihmettelemässä.

osaaminen
Kuva: startupstockphotos.com

Entä paljonko tuottavuudesta menetetään puutteellisten vuorovaikutustaitojen, puutteellisen tiedonkulun tai kadoksissa olevan tiedon etsimisen takia? Sehän siinä onkin, että näiden aiheuttamaa menetystä on vaikea laskea. On helpompi pidentää työaikaa ja uskotella itselleen sekä muille, että tässä nyt samalla rahalla saadaan enemmän.

Tosiasiassa vain työtehtävien mukainen osaaminen lisää tuottavuutta, ei työajanseurantajärjestelmän palvominen.

Jaa Facebookissa!
Jaa Twitterissä!
Jaa Linkedinissä!
Jaa Pinterestissä!
Seuraa Youtube-kanavaa!
Lähetä linkki kaverille!
ageismi ajanhallinta esiintyminen esitysgrafiikka esitysgrafiikkakoulutus etätyö Evernote Excel Excel-koulutus Instagram iOS itsensä johtaminen kaavio kirjat koulutus kuva Microsoft Office Microsoft Office -koulutus monipaikkatyö muistikirjaohjelma office 365 OneNote OneNote-koulutus oppiminen peliajattelu Pivot-taulukko PowerPoint PowerPoint-koulutus PowerPoint-vinkki presentaatio Prezi Prezi-koulutus sosiaalinen media sparkline sparkline-kaavio Sway sähköposti tietotyö tuottavuus työssäoppiminen uusi työ visuaalinen ajattelu visualisointi webinaari yrittäjyys

4 kommenttia “Tuottavuusreseptejä

  1. Tuo Zyskowiczin ehdotus oli tosiaan aika järjetön ja samalla hyvä muistutus siitä, miten vähäistä ymmärrys tietotyön vaatimuksista edelleen on. Työvälineosaamisen parantaminen olisi kyllä paljon parempi keino kasvattaa tuottavuutta – ja työn mielekkyyttä.

  2. Kyllä. Ja muutenkin tuon työajan ja tuottavuuden suhteen huomaa erityisen hyvin niinä ajanjaksoina kun kirjoittaa enemmän. Voi mennä päivä ja tulos on mitätön. Mitään parannusta ei tule vaikka jäisi vielä ylimääräiseksi parituntiseksi kiroilemaan läppärinsä pariin. Seuraavana päivänä saattaa sitten kahdessa tunnissa syntyä monta kertaa enemmän käyttökelpoista materiaalia.

  3. Ihmisillä on oman empiirisen kokemukseni mukaan laskeva työteho sekä fyysisesti että älyllisesti mitä pitempiä jaksoja tehdään kerralla. Voi sitä yrittää tehdä vaikka 12:sta tuntista työpäivää mutta minusta kahden päivän jälkeen alkaa laskemaan työtehot siihen tahtiin että 12 tunnissa tulee tehtyä yhtä hyvää ja nopeasti jälkeä kuin aikaisemmin 6:ssa tunnissa. Nyrkkisääntö on se että mitä pitempi yhtämittainen jakso sitä hitaampi on jokainen tarkistuspiste sen jakson sisällä. Eli pitkä jakso hidastaa. Eli tosiallinen tehokkuus tunkikohtaisesti on todennäköisesti korkeimmillaan kun pidetään ne tunnit alaspäin laskevina mieluummin kuin ylöspäin nousevina.

    Se rytmittäminen ja kohdistaminen olisi sen takia juuri se tärkein juttu. Tässä tullaan sitten siihen vaikeaan asiaan nimittäin suunitteluun. Jotta jokaisen aika olisi tehokkaasti käytetty eikä se veny ylöspäin pitäisi niin palaverit, työnjako kuin projektit vaiheistaa sillä tavalla tehokkaasti että ne ensimmänkin menevät lomittain fiksusti eikä päällekkäin. Toisekseen ne pitäisi suorittaa tehokkaasti eli palavereissa pitäisi olla asialiasta joita käsitellään ja viedään niitä tehokkaasti eteenpäin sekä työtehtävät järkevästi rajattu sekä määritelty että tiedetään mitä ne edellyttävät että voidaan suunnitella ne ajallisesti.

    Ihmisten sekä asioiden pitäisi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja se vaatiikiin taitoa. Moderni työelämä tuntuu ihannoivan sitä että kun maailma mukamas on arvaamaton niin ei suunnitella. Ei vaikka tehtäisiin samoja asioita joita tehtiin jo kaksi vuotta sitten.

    Se että maailma on muuttuva ja arvamaaton ei tarkoita että jokainen lähellä oleva tuttu asia on myös sellainen etteikä siihen voisi vaikuttaa tai sitä voisi organisoida kokemukseen perustuen. Keskiverto yrityksessä kumminkin on ne samat ihmiset, sama ala ja samat johtajat jotenka ihan varmasti kokemukseen perustuen pystytään suunnittelemaan asioita. Kaikki asiat eivät sentään muutu koko ajan vaikka joku niin väittäisikin.

  4. Kiitos hyvästä kommentista. Tuota haluttomuutta suunnitella olen itsekin ihmetellyt. Tietysti ne tilanteet työpäivän aikana muuttuvat joskus hyvinkin nopeasti, mutta jos edes karkealla tasolla on priorisoinut töitään niin suunnitelmia pystyy nopeasti säätämään. Joskus tuntuu kieltämättä siltä, että muutosta ja kiirettä käytetään myös tekosyynä. Jälkimmäisestä olen aikaisemmin kirjoittanut vanhassa blogissa: http://www.outilammi.com/2013/05/kiire-on-kunnollisen-ihmisen-merkki.html

Vastaa